Haaveiden matkassa

 Maailmaa katsomaan Travellover kirvoitti pohtimaan omaa haavetta, unelmaa ja kirjoittamaan siitä. Oma haaveeni ei ole ehkä niin suuri ja lennokas kuin aloittajan, mutta se on minun. Nautin työstäni ja elämä on hyvää. Joku sanoisi, että elän ruuhkavuosia pienten lasten kanssa, mutta minä sanoisin, että elän parasta aikaa. Lapset osaavat jo niin paljon ja heidän kanssaan on ihan mahtavaa touhuta ja keskustella. Pidämme paljon samoista asioista ja lapset haastavat jatkuvasti pohtimaan omia arvojani. Mahtavia kouluttajia nuo tenavat. Meinasin jatkaa sanalla “mutta”. Elämä on hyvää, mutta… Jatkankin sanomalla elämä on hyvää ja siksi haaveilen. Haaveilen siitä, että ottaisimme irtioton arjesta pidemmäksi aikaa ja lähtisimme koko perheen voimin opintomatkalle. Opintomatkalle omaan itseemme, luontoon, ympäröivään elämään, kulttuureihin… Haluaisin näyttää lapsille maailmaa enemmän ja uppoutua siihen itsekin. Keskittyä perheeseen ja yhdessä olemiseen. Keskittyä hetkeen. En osaa määritellä ...

 Aineeton lahja Tavara-ahdistus iskee aina ajoittain. Tavaraahan kertyy aina vähintäänkin niin paljon kuin säilytystilaa on. Vaikka kaappeja kävisi säännöllisesti läpi ja teemme uusia hankintoja varsin harkiten, niin jotenkin kaikkea tavaraa sikiää puolivahingossa lisää ja pian taas kaapit pursuilevat kaikkea hyödyllistä ja turhaa. Tänä vuonna hankimme lapsillemme synttärilahjoiksi aineettomat lahjat. Molemmat lapset saivat lahjaksi jotain tekemistä yhdessä perheen kanssa; M sai mikroautoajelun ja A elokuvateatterikäynnin herkkuineen. Tänä vuonna päädyimme myös kertomaan lapsille heidän elämänsä suurimman huijauksen eli joulupukkihuijauksen. M arveli jo viime vuonna, että joulupukkia ei ehkä olekaan olemassa. Meillä aikuisilla oli jo pidempään ollut pohdinnassa, miten pitkään huijausta pidetään yllä. Joulupukkihommissa on meille arvoristiriita. Kun lapsille kerrotaan, että pitää olla kiltti, jotta saa lahjoja, niin miten selittää se, että joku saakin valtavan määrän lahjoja, vaikka...

Mistä rahaa matkustamiseen? Elämä on tässä ja nyt, vaikka firetys onkin muotia. Haluamme kokea ja nauttia nyt, emmekä vain tulevaisuudessa. Mitä jos tulevaisuutta ei yhtäkkiä olisikaan? Haluamme kasvattaa lapset matkustelevaan kulttuuriin ja näyttää heille erilaisia tapoja elää. Maailmalla on niin valtavan paljon nähtävää. Olemme luoneet firetyksestä oman versiomme niin kuin jokainen luo elämästään oman tapansa elää. Budjetoimme ja karsimme paljon mielestämme turhia kuluja, jotta meillä on mahdollisuus toisaalta säästää tulevaa varten mutta myös matkustella. Olemme keskituloisia eikä rahaa ei ole heiteltäväksi asti, mutta hyvällä suunnittelulla saamme sen, minkä tällä hetkellä koemme tarvitsevamme.  Elämme monilta osin säästeliäästi, mutta en koe, että joutuisimme luopumaan kaikesta, mikä tuo iloa, nautintoa tai helpotusta elämään. Nautimme esimerkiksi sushista ja haemme sitä kotiin silloin tällöin, vaikka se onkin kalliimpaa syömistä kuin jonkun tavallisemman kotiruoan valmistamin...

Korona-aika rysähti päälle juuri siinä vaiheessa, kun meidän piti lähteä kolmeksi viikoksi Kaliforniaa kiertämään. Kalifornia vaihtui paljuun ja Suomi-reissuihin. Tämäkään ei ollut paha vaihtoehto, mutta kieltämättä tuntui ahdistavalta, kun ei uskaltanut edes haaveilla koronan jälkeisestä ajasta; korona kun tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Olemme nyt tehneet kaksi reissua koronan jälkeen; joululoman patikointireissun Teneriffalle ja urheiluloman Turkkiin. Seuraavaksi olemme lähdössä heinäkuussa Italiaan Napoliin, Amalfin rannikolle ja Sardiniaan. Ruotsin risteily on myös menossa juuri varaukseen. Mieleni olisi myös kaivannut reissua Kuusamoon, mutta kaikkea ei ehdi millään tekemään saman kesän aikana. Nyt meillä on pohdinnassa se, montako matkaa tulevan lukuvuoden aikana ja miten budjetoimme matkat. Vaihtoehtoja on oikeastaan karkeasti kaksi. 1. Elokuisen risteilyn jälkeen teemme seuraavan matkan vasta ensi kesänä ja tuolloin matkaan olisi käytettävissä enemmän rahaa. Voisimme olla Isimieh...