Kerron sinulle unelmani

 Maailmaa katsomaan

Travellover kirvoitti pohtimaan omaa haavetta, unelmaa ja kirjoittamaan siitä. Oma haaveeni ei ole ehkä niin suuri ja lennokas kuin aloittajan, mutta se on minun.

Nautin työstäni ja elämä on hyvää. Joku sanoisi, että elän ruuhkavuosia pienten lasten kanssa, mutta minä sanoisin, että elän parasta aikaa. Lapset osaavat jo niin paljon ja heidän kanssaan on ihan mahtavaa touhuta ja keskustella. Pidämme paljon samoista asioista ja lapset haastavat jatkuvasti pohtimaan omia arvojani. Mahtavia kouluttajia nuo tenavat.

Meinasin jatkaa sanalla “mutta”. Elämä on hyvää, mutta… Jatkankin sanomalla elämä on hyvää ja siksi haaveilen. Haaveilen siitä, että ottaisimme irtioton arjesta pidemmäksi aikaa ja lähtisimme koko perheen voimin opintomatkalle. Opintomatkalle omaan itseemme, luontoon, ympäröivään elämään, kulttuureihin… Haluaisin näyttää lapsille maailmaa enemmän ja uppoutua siihen itsekin. Keskittyä perheeseen ja yhdessä olemiseen. Keskittyä hetkeen.

En osaa määritellä tuolle matkalle aikaa, mutta viikoissa en haluaisi sitä laskea. Kohdetta tai kohteitakaan en oikeastaan osaa sanoa. Tai sanotaanko, että mahdollisia kohteita olisi tuhoton määrä. Maailmassa on niin paljon nähtävää, ettei yksi ihmiselämä riitä niiden näkemiseen.

Lapsia tuollaiselle matkalle ei olisi vaikea houkutella. Kysyisivät varmaankin, että aletaanko heti pakkaamaan ja mitä otetaan mukaan. M:lla olisi jo valmiina listaa siitä, minne hän haluaisi matkustaa ja mitä nähdä.

Haasteet tulevat realiteeteista, joilla arkea pyöritetään. Raha. Pitkä matka vaatii rahaa. Se vaatisi myös vapaata töistä, eikä sitä ole saatavilla esimerkiksi virkavapaan muodossa. Yhtenä mahdollisuutena olen pitänyt opintovapaata ja etäopiskelua. Pitäisi vain perheen molempien saada sellainen osumaan yhteen kaikilta osin.

Eniten haave vaatisi ehkä sitä, että tekee päätöksen ja sitoutuu siihen. Tekee suunnitelmat ja ryhtyy toimimaan niiden eteen…

Mikä on Sinun unelmasi?