Eteläinen Portugali ja Algarve

Santa Rita ja Vila Nova de Cacela - Eteläisen Portugalin pienen pieni kylä

Sevillasta jatkoimme matkaa Portugaliin, lähelle Espanjan rajaa. Muutama tunti heilahti autossa jälleen. Maisemat muuttuivat ehkä himpun vehreämmiksi. Joka puolella näkyi appelsiiniviljelmiä. Joet täälläkin olivat kuitenkin isolta osin kuivuneet.

Kohteemme oli Santa Rita, pientäkin pienempi kylä, joka kuuluu Vila Nova de Cacelaan. Lähin isompi kaupunki, Faro, on vajaan tunnin ajomatkan päässä. Tavira, Faroa pienempi paikka, on alle puolen tunnin ajomatkan päässä.

Sanomattakin lienee selvää, että auto on näillä main ehdoton. Minnekään ei pääse ilman autoa.

Olimme jo etukäteen katsoneet, että aivan juuri ennen Portugalin rajaa on isompi Mercadona sekä huoltoasemia. Kävi myöhemmin varsin selväksi, että portugalilaiset käyvät juuri tuolla, Espanjan puolella kaupassa ja tankkaamassa - vähän kuin aiemmin tehtiin Suomesta Venäjälle. Yksinkertainen syy - halvempaa. Ruoka keskimäärin on halvempaa Espanjan puolella ja polttoaineet selvästi halvempia (vähintään 20 snt litralta).

Majoituimme 4 asunnon rivitalossa, jossa ei käytännössä ollut pihaa. Autot mahtuivat juuri ja pieni uima-allas ilman allasaluetta. Ympäröivä naapurusto oli paikallisia kyläläisiä, jotka kävivät kylän minikappelissa, naapurissamme, kahdesti viikossa. Pääasiassa asukkaat näyttivät olevan iäkkäämpää väkeä, mutta kylältä löytyi pieni koulu, joten jostain niitä lapsiakin oli löydyttävä, vaikka me emme lapsia juuri nähneetkään.

Majoituspaikkamme oli uudehko, kolmeen kerrokseen rakennettu asunto. Alimmassa kerroksessa olivat keittiö ja olohuone. Keskikerroksesta löytyivät makuuhuoneet ja kolmannesta kerroksesta kattoterassi.

Vaikka asunto oli uudenkarhea, niin huomasimme pian, että uusissakin asunnoissa näillä leveyksillä ei ole pidetty äänieristystä arvossaan. Naapurista kuuluivat kaikki äänet. Onneksi toisella puolellamme ei ollut majoittujia ja toisella puolella olevat naapurit ilmeisesti golfasivat ison osan päivästä eivätkä olleet paikalla.

Santa Ritasta on matkaa rannalle vajaa 10 kilometriä. Haaveilin siitä, että olisin voinut lenkkeillä rannalle, mutta liikenteen vuoksi se ei lopulta houkutellut. Santa Ritassa kävin muutamaan kertaan juoksemassa, mutta sekin oli jatkuvaa autojen varomista ja pysähtelyä.

Rannalla kävimme muutamaan kertaan. Atlantin rannalla vuorovesivaihtelu näkyikin selvästi paremmin kuin Välimerellä. Myös tuuli puhalsi selvästi viileämmin ja voimakkaammin. Ehkä alkanut syksykin vaikutti asiaan osaltaan, että kelit tuntuivat viileämmiltä. Kun Sevillassa oli yli 30 astetta ja seisova ilma, niin Portugalissa oli selvästi viileämpää. Ja viileämmäksi kelit aika nopeasti muuttuivat ihan asteidenkin puolesta. Syksy.

Lapset kuitenkin viihtyivät rannalla. Varsinkin A ui mielellään. M treenasi jalkapalloa. Lapset yhdessä rakentelivat linnoja hiekasta ja keräsivät valtavat määrät simpukoita.

Aivan Santa Ritan vieressä puisto, Mata Da Conceção (Parque de Lazer). Ainakin nyt syyskaudella se oli auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin. Ihana paikka! Puistossa pääsee ruokkimaan vapaana kulkevia peuroja. Sen verran vähän ilmeisesti asiakkaita siellä käy, että peurat olivat aika varautuneita ja arkoja. Ensimmäisellä kerralla veimme peuroille porkkanoita ja omenoita. Koska omenat olivat selvästi niille suurta herkkua, niin toisella kerralla veimme omenoita.

Puistossa oli ollut aiemmin maastopalo, jonka jäljet näkyvät edelleen. Tutkimme hiiltyneitä puiden runkoja ja ihmettelimme luonnon voimaa niinkin suuren voiman edessä kuin tuli. Osa puista oli selvinnyt ja jatkanut kasvuaan huolimatta siitä, että runko oli pinnasta hiiltynyt.

Puistosta löytyi myös lampi, jossa kävimme katsomassa, miten kalat hyppivät temppujaan ja yrittävät napata pinnalla lenteleviä hyönteisiä. Lammessa asusteli myös pieniä kilpikonnia, mutta ne olivat niin arkoja, että päätä enempää niistä oli vaikea nähdä. 

Meidän lisäksemme ei juurikaan muita kävijöitä näkynyt, vain yksittäisiä, joten luonnon keskellä sai olla varsin rauhassa. Ja vieläpä ilmainen!

Ehdottomasti suositeltava retkikohde!

Toinen suositeltava kohde on Krazy world. Oikeasti K:lla kirjoitettuna. En oikein tiedä, miksi tuota puistoa kutsuisi. Se on alunperin rakennettu minigolfkohteeksi, mutta sen ympärille on vähitellen rakennettu eläintarha, jossa eläimet ovat isolta osin eri paikoista pelastettuja eläimiä. Näiden lisäksi alueelta löytyi uima-altaat liukumäen kera sekä polkuautot.

Sisäänpääsy meiltä maksoi noin 40e. Alue on aika tiiviisti rakennettu, mutta tungosta siellä ei päässyt muodostumaan. Asiakkaita ei ihan hirveästi ollut, ehkä ainakin osittain sijaintinsa vuoksi. Paikka on nimittäin hieman syrjässä ja matkalla sinne jo mietimme itsekin, olemmekohan oikealla reitillä.

Krazy worldissa pääsimme ruokkimaan erilaisia lintuja, pupuja, marsuja, nigerialaisia kääpiövuohia ja laamoja. Näimme mm. lemureita, alligaattoreita, erilaisia käärmeitä. Asiantuntevat eläintenhoitajat kertoivat paljon eläimistä. Kaikesta huomasi, miten rakkaudella ja hellyydellä eläimiä hoidetaan. Paikasta välittyi tavallaan kotikutoinen olo - pelkästään hyvällä tavalla.

Isimies ja M kävivät myös pelaamassa minigolfia ja molemmat lapset kävivät uimassa.

Meillä meni Krazy worldissa vahingossa koko päivä. Menimme sinne avaamisaikaan, klo 10 ja lähdimme viiden jälkeen eli lähellä sulkemisaikaa.

Olemme aiemminkin todenneet, että pienet eläintarhat ovat usein mukavampia kohteita vierailla kuin isot. Teneriffan Monkeypark ja Abu Dhabin eläintarha ovat olleet esimerkiksi meidän mielestämme mieluisia paikkoja vierailla. Kun eläimiä on rajallinen määrä, niin lapset (niin kuin aikuisetkin) jaksavat keskittyä ja innostua eläimistä paremmin. Jos taas eläimiä on valtavan paljon, vierailu menee helposti läpijuoksemiseksi.

Olimme etukäteen lukeneet, että lähellä oleva pieni kylä Tavira, on tituleerattu Algarven Venetsiaksi. Lähdimme tuota paikallista Venetsiaa katsomaan ja totesimme, että nyt on nimitys aika löyhin perustein annettu. Samalla periaatteella vaikkapa Turku, Kokkola tai Seinäjoki voisi olla Suomen Venetsia. Jos Venetsiaksi voidaan nimetä joku kylä tai kaupunki, jonka läpi virtaa joki, niin siihen kyllä riittää vaikka Kokkolan Sunttikin.

Tavirasta ei oikein jäänyt mitään ihmeempää käteen. Tuli käytyä. 

Kävimme myös Farossa. Oli jännä huomata, miten kaupungissa on aivan sekaisin rakennettuna vanhoja rakennuksia, uusia rakennuksia ja kaikkea siltä väliltä. Meidän ensisijainen kohteemme oli luukappeli, Capela dos Ossos, eikä Faro pikaisen läpiajon perusteella vaikuttanut sellaiselta, että haluaisimme jäädä sattumanvaraisesti sinne kävelemään. 

Sisäänpääsy kappeliin maksoi 4e meiltä. Kappeli on isomman kirkon takana sijaitseva pieni kappeli, jonka sisäosa on vuorattu yli tuhannen munkin luilla. Vastaavia isompiakin luukappeleita on muuallakin Portugalissa.

Kun matkaa oli takana jo lähemmäs 1,5 kuukautta, niin huomasimme kaikki, että erilaiset nähtävyydet eivät jaksaneet enää innostaa niin isosti. Farossa näimme poispäin ajaessa linnoituksen. Alkumatkasta olisimme pysähtyneet ja lähteneet sitä tutkimaan. Nyt kellään ei ollut enää mielenkiintoa siihen. Linnoituksia oli nähty jo tarpeeksi tälle matkaa.

Jo Espanjassa olimme huomanneet, että niinkin isoksi jalkapallomaaksi siellä on heikosti kaikille avoimia jalkapallokenttiä. Kaikki kentät ovat suljettuja ja niihin pitää erikseen varata aika. Siis täysin toisin kuin Kroatiassa. Kroatiassa aivan joka puolella näkyi hyvässä kunnossa olevia tekonurmikenttiä, joille sai mennä kuka tahansa potkimaan ja kentät myös näyttivät olevan aktiivisessa käytössä. 

Tuohon Espanjan mallin mukaiseen kenttien sulkemiseen törmäsimme myös Portugalissa. Kenttiä on harvakselti ja ne, joita on, ovat suljettuja. Olimme katsoneet, että lähellä majapaikkaamme olisi hyvä jalkapallokenttä. Lopputulos oli kuitenkin se, ettemme edes päässeet korkeista porteista sisään. Mistään ei löydy mitään tietoa kentälle pääsystä.

En oikein tiedä, mikä kaikki vaikutti kokonaiskuvaan eteläisestä Portugalista. Se, että matkaväsymys alkoi vaivaamaan koko perhettä? Se, että englantia puhuttiin käymissämme paikoissa varsin vähän (Krazy world tässä poikkeuksena). Se, että majapaikkamme ympäristössä ei ollut mitään sellaista tekemistä lapsille, mitä he voisivat helposti ilman valvontaa tehdä?

Joka tapauksessa eteläisestä Portugalista jäi vähän hajuton ja mauton kuva. Ihan kiva, muttei herättänyt suuria tunteita puolesta tai vastaan.