Lahjaksi matka?

 Aineeton lahja

Tavara-ahdistus iskee aina ajoittain. Tavaraahan kertyy aina vähintäänkin niin paljon kuin säilytystilaa on. Vaikka kaappeja kävisi säännöllisesti läpi ja teemme uusia hankintoja varsin harkiten, niin jotenkin kaikkea tavaraa sikiää puolivahingossa lisää ja pian taas kaapit pursuilevat kaikkea hyödyllistä ja turhaa.

Tänä vuonna hankimme lapsillemme synttärilahjoiksi aineettomat lahjat. Molemmat lapset saivat lahjaksi jotain tekemistä yhdessä perheen kanssa; M sai mikroautoajelun ja A elokuvateatterikäynnin herkkuineen.

Tänä vuonna päädyimme myös kertomaan lapsille heidän elämänsä suurimman huijauksen eli joulupukkihuijauksen. M arveli jo viime vuonna, että joulupukkia ei ehkä olekaan olemassa. Meillä aikuisilla oli jo pidempään ollut pohdinnassa, miten pitkään huijausta pidetään yllä. Joulupukkihommissa on meille arvoristiriita. Kun lapsille kerrotaan, että pitää olla kiltti, jotta saa lahjoja, niin miten selittää se, että joku saakin valtavan määrän lahjoja, vaikka on käyttäytynyt tuhmasti tai että joku saa hyvin vähän lahjoja tai ei lainkaan, vaikka on ollut todella kiltisti?

Päädyimme siis kertomaan lapsillemme, ettei joulupukkia ole olemassa. Reaktio omilla lapsillamme oli jotain, mitä en osannut odottaa. Heillä heräsi valtava kiitollisuus siitä, että Mammi, Isimies ja ympärillä olevat läheiset ovat vuosien varrella antaneet niin valtavan määrän lahjoja. Koko loppuilta menikin kiitellessä ja ihmetellessä.

Tämän paljastuksen myötä päädyimme yhdessä pohtimaan lahjoja ja mitä lapset toivovat lahjaksi ja miksi. Molemmat ovat olleet onnellisia siitä, että ovat saaneet lahjaksi yhdessä tekemistä. Molemmat myös toivoivat, että saisivat joululahjaksi mieluummin perhematkan kuin leluja. Vähän eri profiilin matkaehdotukset oli lapsilla: A ehdotti matkaa Hawaijille ja M totesi, että hänelle riittäisi matkaksi vaikka yöpyminen Sipoonkorvessa.

Nyt onkin sitten pohdinnassa, mikä matka annettaisiin joululahjaksi ja milloin sinne lähdettäisiin. Hyviä ideoita otetaan vastaan!