Sevilla - unelmien kulttuurikohde Espanjassa?

Sevillassa käymistä olemme pohtineet jo moneen kertaan ja tällä kertaa saimme sen sisällytettyä reissuumme. Sevillassa houkuttelivat sen arkkitehtuuri ja monet nähtävyydet. Ehkä myös se, että niin moni on Sevillaa kehunut ja toisaalta monella se tuntuu olevan matkahaaveisiin listattuna.

Herätän varmasti närää mielipiteilläni ja ehkä tarkoituksellakin vähän hämmennän soppaa. Kirjoitan tarkoituksella postauksen, joka on varsin vastakkainen minkä tahansa Sevillasta kertovan tekstin kanssa. Meistä nimittäin kukaan ei suuremmin innostunut Sevillasta.

Malagassa taksikuski varoitteli jo etukäteen, että Sevillassa on yleensä kuumempi kuin rannikolla. Meitä se ei oikeastaan haitannut, mutta lämpötilaero oli selkeä. Rannikolla tuuli vilvoitti mukavasti, mutta Sevillassa kuumuus oli paahtavaa kuumuutta. Paras aika liikkua ulkona oli aamu ja aamupäivä, jolloin oli viileämpää. Illalla vielä auringon laskettuakin oli lähelle 30 astetta lämmintä. Ehkä ainoa tähän liittyvä harmi oli se, että majoituspaikkamme uima-allas oli jo suljettu, sillä talvikausi oli heidän laskujensa mukaan alkanut.

Sevillan vanhaa rakennuskantaa oleva alue on yllättävän pieni. Vaikka kyseessä on Helsinkiä isompi kaupunki, niin merkittävä osa tästä on uudempaa rakennuskantaa. Tälle pienelle alueelle, jolle vanhat rakennukset ja merkittävä osa nähtävyyksistä sijoittuvat, virtaa myös se turistilauma, joka tulee ihailemaan Sevillaa. Ja siis turisteja tosiaan riitti, vaikka syys-lokakuun vaihdetta elettiinkin.

Kaupungin halki kulkee metrolinja. Se on varsin uusi ja suppea. Sitä kuitenkin käytimme, sillä asuntomme lähellä oli sopivasti metropysäkki ja sen avulla pääsimme näppärästi keskustaan. Autolla keskustaan ei todellakaan kannata lähteä.

Metrossa on hyvä huomata, että myös lapset joutuvat maksamaan sillä kulkemisesta ja vieläpä saman hinnan kuin aikuiset. Ylipäätään on hyvä huomata, että lapset joutuvat maksamaan Sevillassa nähtävyyksiin toisin kuin vaikkapa Roomassa. No, ylipäätään on hyvä huomata, että Sevillassa lähes kaikkiin nähtävyyksiin joutuu maksamaan. Vaikka perheemme olisi kiertänyt vain tärkeimmiksi nähtävyyksiksi määritellyt kohteet, olisimme saaneet uppoamaan niihin satasia.

Toinen huomioitava seikka on, että varsinkin suosituimpiin kohteisiin on ostettava liput etukäteen. Ei siksi, että jonottaminen kestäisi, vaan siksi, että liput on voitu myydä jo aamulla loppuun eikä edes jonottamalla pääse sisään.

Myös se, että olimme juuri käyneet Roomassa, vaikutti siihen, että Sevilla tuntui “pliisulta”. 

Päädyimme siihen, että lukuun ottamatta Real Betisin peliä, jonka Isimies ja M kävivät katsomassa, kävisimme katsomassa ilmaisia kohteita. Tuonne peliin liput maksoivat heiltä noin 130e. Meininki pelissä ei ollut kuulemma niin vaikuttava kuin Roomassa. Myöskään järjestelyt eivät olleet niin hyvät kuin Roomassa.

Kuninkaallinen palatsi Alcazar on varmasti kaikkien Game of thrones-fanien ykköskohde. Itse en kuulu heihin. Palatsiin on liput olisivat olleet kohtuuhintaiset. Niitä vain oli huonosti saatavilla virallisilta sivuilta. Olisi vain pitänyt ostaa ne hyvissä ajoin etukäteen. Maanantaisin tunnin ajan palatsiin pääsee ilmaiseksi. Tuolle ilmaiselle ajalle liput oli varattu huhtikuulle asti. Kertaalleen yritimme mennä jonottamalla heti aamulla ostamaan lippuja, mutta jo silloin oli kyltti, että liput on myyty siltä päivältä.

Sevilla katedraali on maailman suurin katedraali, muttei suurin kirkko. Kiersimme katedraalia ulkopuolelta, mutta sisään emme menneet, sillä se olisi ollut noin 50 euron kustannuserä perheeltämme. Minulle riitti, että olimme nähneet Pietarinkirkon sekä liudan muita kirkkoja matkamme aikana ja niistä yhteenkään emme olleet maksaneet sisäänpääsymaksua.

Sen sijaan kävimme Plaza de Españalla. Se oli ihan hieno aukio, mutta aivan täynnä turisteja. Torin laidalta löytyivät hevoskärryt, oli saippuakuplaukkoja, trupaduureja, krääsäkauppiaita ja muuta turistitouhua.

Sen sijaan Parque de Maria Luisa oli kiva kohde. Se on valtava puisto, jossa kasvillisuus on rehevää. Siellä oli turisteja, mutta sinne näytti kerääntyvän myös paikallisia lastensa kanssa viettämään aikaa ja piknikille. Puistossa sattui olemaan myös paikallisen poliisin 200-vuotisjuhlallisuuksia. Esimerkiksi Milanossa olemme ihastelleet puistoja ja niiden siisteyttä ja samalla ihmetelleet, miksei Suomessa panosteta kaupunkiviihtyvyydessä kunnollisiin puistoalueisiin.

Kävelimme myös sekä Trianan että Santa cruzin kaupunginosia niin, että yritimme valita hiljaisimmat kadut. Trianassa kävellessä kävelimme myös joenvartta, jossa näytti kulkevan turistiveneitä, melojia ja suppaajia.

Santa cruzin alueella oli enemmän turistikauppoja, mutta myös enemmän isompia rakennuksia ja nähtävyyksiä.

Kävimme katsomassa Las Setas-sienirakennelman sekä päivällä että illalla. Ilmeisesti tuo rakennelma on rakennettu suomalaisesta puusta, mutta faktatsekkaamista emme tehneet. Noin 50 eurolla perheemme olisi päässyt rakennelman päälle katselemaan maisemia. Samalla lipulla pääsee ylös useampaan kertaan. Meille riitti se, että näimme rakennelman alhaalta käsin.

Söimme empanadilloja. Tai oikeastaan siinä kävi niin, että oli M:n oli tarkoitus syödä niitä ja me muut olisimme syöneet munakasleipiä. Maistoimme M:lle tilattuja empanadilloja ja totesimme, että haluamme kaikki niitä. Hitsi, miten hyviä ne olivat! Kuin suomalaisia pasteijoita, mutta huomattavan paljon parempia. 

Kävin lasten kanssa ilmeisen uudella leikkipuistossa Mairena del Aljarafessa. Leikkipaikka olisi ollut houkutteleva, mutta kuumuus loi tähän haasteen. Puita ei ollut suojaamassa auringonpaahteelta. Purjekankaita oli joitakin, mutta ne suojasivat vain pieneltä alueelta. Puistossa olisi ollut hieno ja iso putkiliukumäki, mutta jostain syystä putket oli tehty metallista. Kun aurinko porotti noihin putkiin, ne olivat niin kuumia, että kättä poltti välittömästi. Ei siis ihme, että puisto oli tyhjillään.

Näimme flamencoesityksen sattumalta. Jostain syystä tämä tanssilaji ei iskenyt kulttuurisuoneemme. Meille olisi tarjoutunut mahdollisuus käydä katsomassa hyvin pienessä salissa, oikeastaan huoneessa, akustista flamencoesitystä (kitaristi, laulaja, tanssija). Tiistaisin ja keskiviikkoisin on kuulemma niin hiljaista, että lapsista ei olisi tarvinnut maksaa mitään. Tuo tunnin esitys olisi maksanut meiltä 50e. Pohdinnan jälkeen päädyimme jättämään tämänkin välistä, sillä kellään meistä ei ollut paloa päästä katsomaan esitystä. Noita flamencoesityksiä järjestetään muuten vähän joka puolella eli mikäli sellainen kiinnostaa, niin Santa cruzin alueelle vain kävelemään ja kyselemään, niin varmasti mieluinen paikka löytyy.

Se alue, joka oli turistien kansoittamaa, oli myös katujen osalta siistimpää. Kauas ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, kun kaduilla oli kertyneenä koirien jätöksiä. Varsin tavallista näytti olevan myös se, että koirien annetaan pissata keskelle katua tai vaikkapa autojen tai mopojen päälle. Perään himpun verran vettä ja matkaa jatketaan. Haju kuumuudessa oli sen mukainen. Lenkillä sai väistellä koirankakkoja samalla, kun yritti seurata liikennettä ja ylittää tiet turvallisesti. Onneksi Sevillassa suojatiellä annettiin kohtalaisen hyvin tilaa.

Käveleminen ylipäätään kaupungissa on helppoa. Ymmärsimme etukäteen, että pyöräileminen on Sevillassa suosittua ja suositeltua. Rajatulla alueella olikin loistavat pyöräkaistat, mutta niin vanhoissa kaupunginosissa kuin lähiöalueilla pyöräileminen olisi ollut haastavaa.

Majapaikkamme sijaitsi San Juan alto-aseman lähellä. Asuinalueena se oli siistiä. Yhteen suuntaan kun lähti, asunnot muuttuivat entistä siistimmiksi. Toiseen suuntaan kun lähti, niin alue muuttui enemmänkin lähiöksi. Ylipäätään hyvin vanhaa rakennuskantaa oli kohtalaisen pienellä alueella ja aivan keskusta-alueella näkyi uudempaa rakennuskantaa, joka toi mieleen suomalaisen 70-luvun lähiörakentamisen.

Majapaikkamme oli kerrostalokompleksissa. Erikoista siinä oli se, että ihan jokaiseen oveen tarvitsi avaimen, niin sisälle kuin ulos käydessä. Tai no, asunnosta pääsi ulos ilman avainta. Kerrostalon ovesta pääsi myös ulos ilman avainta, mikäli omaa vähintään 180 cm pitkän sylivälin ja yltää painamaan avausnappia ja samalla avaamaan painavan kaltereilla varustetun oven. Avaimet tarvittiin myös alueen porttiin, hissiin mennen tullen sekä autohalliin.

Asuntoon kantautuivat ääneet niin pihalta kuin naapurustosta. Mikäli naapuri sai viestin puhelimeen, sai siitä samalla tiedon itsekin. Joku sai viestejä varsin usein. Huomasimme myös varsin nopeasti, että suomalainen elämänrytmi ja kanssaeläjien huomioiminen poikkeaa varsin suuresti paikallisesta. Arkipäivänäkin lapset olivat ulkona riehumassa vielä lähelle klo 22. Rappukäytävät olivat kovaäänisten keskusteluiden kohtaamispaikkoja, leikkipaikkoja, koirien kohtaamispaikkoja sekä kaikkea muuta, mikä tuottaa ääntä ja mielellään paljon. Kun olimme lähdössä kaikkien tavaroidemme kera autohalliin hissillä, oli asuntomme oven edessä pari mummoa juttelemassa. Mitään oma-aloitteista liikehdintää heidän taholtaan ei tapahtunut, vaikka he varmasti huomasivat meidän odottavan, että pääsemme asunnosta ulos. Kohtelias disculpe ja saimme juuri ja juuri sen verran tilaa, että pääsimme hissiin ja jatkamaan matkaa.

Oli kiva nähdä Sevilla, mutta se ei säväyttänyt niin, että haluaisimme palata Sevillaan. Kun reissumme useammasta kohteesta lähtö on aiheuttanut lievän herkitymisen, niin Sevillasta lähtiessä oli tunne, että eteenpäin haluaisikin jo lähteä.