Rooma lasten kanssa

Meidän oli alunperin tarkoitus jatkaa Kroatiasta Pohjois-Italiaan ja reissata Italiaa julkisilla kulkuneuvoilla, lähinnä junilla, etelään. Kuvitelma oli, että se olisi edullisempaa kuin vuokra-autolla reissaaminen ja että se olisi helppoa.

Huomasimme kuitenkin matkaa suunnitellessa, ettei se olekaan ihan niin. Junat pitäisi varata etukäteen ja hinnat vaihtelivat huomattavasti. Lyhyelläkin pätkällä perheemme junalipuista olisi saattanut joutua maksamaan 100 euroa tai reippaasti enemmänkin. Totesimme myös, että junilla matkustaminen tarkoittaisi enemmän kaupunkireissaamista ja varsinkin isot kaupungit ovat Italiassa kalliita.

Päädyimme muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme, kun tajusimme, että Dubrovnikista perheemme lentoliput maksoivat Roomaan noin 100e. Sivuutimme siis Pohjois-Italian (sekä suunnittelemamme Venetsian ja Firenzen) ja lensimme suoraan Roomaan. Toinen hoksaaminen liittyi perheemme matkustusintresseihin. Tajusimme, että olisi aivan liian raskasta kiertää pari viikkoa pelkkiä isoja kaupunkeja ja kaupunkikohteita, kun luonto on kuitenkin se, josta eniten nautimme.

Me siis lensimme Roomaan. Ihanaan Roomaan! Ja näin siis totean minä, joka vaikutun tosiaan eniten luonnosta.

Olen käynyt itse Roomassa reilut 10 vuotta sitten, mutta muu perhe ei Roomassa ollut käynyt. Edellisestä reissusta jäi fiilis, että Roomassa on paljon nähtävää, mutta parasta siellä on yleinen estetiikka ja fiilis. Samaan päädyin tälläkin kertaa.

Olin varautunut siihen, että lapset jaksavat kiertää yksittäisiä kohteita ja muu jää nähtäväksi toiselle kertaa. Roomassa on niin paljon joka tapauksessa nähtävää, ettei kerralla voi nähdä mitenkään kaikkea.

Miten väärässä olinkaan lastemme suhteen, siis positiivisesti. He yllättivät täysin. Kävelimme aamusta iltaan, muutamassa päivässä kymmeniä kilometrejä. Vielä siinä vaiheessa, kun itse meinasi väsähtää, niin lapsilla oli vielä into päällä. Katsotaan vielä tämä.

Yhden virheen teimme, ainakin. Emme perehtyneet ennakolta kohteisiin, vaan menimme fiiliksellä. Isojen kohteiden kanssa se ei kannata. En muista, että 10 vuotta sitten olisimme varanneet lippuja etukäteen tai että olisimme jonottaneet tuntitolkulla. Niin tai näin, nyt olisi pitänyt varautua.

Vatikaanivaltioon mennään kahdelta puolelta sisään. Pietarinkirkko on ilmainen, paitsi jos haluaa kiivetä kupoliin tai päästä kirkon alle. Sinne emme joutuneet jonottamaan ainakaan ilta-aikaan ja ihmisiä oli ylipäätään aika vähän. Jos Roomasta pitäisi sanoa yksi nähtävyys, joka kannattaa käydä katsomassa, sanoisin, että se on Pietarinkirkko. Se on yksi maailman suurimmista kirkoista. Se on kertakaikkisen upea ja aivan täynnä taidetta. Satuimme kirkkoon vielä sellaiseen aikaan, että siellä oli käynnissä jumalanpalvelus. Kirkon akustiikka on aivan huikea ja gregoriaaninen laulu kuulosti sellaiselta, että ei voinut olla pysähtymättä sen äärelle. Kirkon vaikuttavuutta on vaikea kuvailla, se pitää kokea.

Museopuolelle pääsee sisään vain maksamalla. Perheemme liput maksoivat 56e. Mm. Sikstuksen kappeli sijaitsee tällä puolella.

Tämä oli ensimmäinen kohta, jossa tekemämme virhe kostautui. Minä muistelin, että olin mennyt edellisellä reissulla Vatikaaniin sisään Pietarinkirkon puolelta ja sieltä oli yhteys museoihin. Oli tai ei, nyt ei ollut.

Toinen jossa teimme virheen, oli lippujen hankinta etukäteen. Tai siis se, että emme hankkineet niitä etukäteen. Ja siis hyvissä ajoin etukäteen. Sen seurauksena jonotimme museopuolelle 2,5 tuntia. Menimme jonoon puolenpäivän aikaan, jolloin jonotus tapahtui varjossa. Olimme katsoneet sen verran etukäteen, että vinkkinä oli mennä joko aikaisin aamusta tai myöhään iltapäivästä, klo 16 aikaan. Onneksi emme menneet iltapäivästä. Jonotus olisi tapahtunut auringossa emmekä olisi ehtineet sisään. Ihmisiä myös kertyi iltapäivää kohden museoihin lisää. 2,5 tunnin jonotus kertonee siitä, että ihmisiä oli ylipäätään ihan valtavasti. 

Lapset jaksoivat jonottaa aivan käsittämättömän hyvin ja mikä ihmetytti, niin he jaksoivat toisen 2,5 tuntia kiertää vielä museoita kaikessa siinä ryysiksessä ja ihmispaljoudessa. Nähtävää noissa museoissa on niin paljon, että parissa tunnissa näkee vain pienen osan. Taidetta on niin valtavan paljon, että tulee taideähky. A kuvasi hyvin kokemaansa. Hän ei jaksanut keskittyä loppuvaiheessa taiteen katsomiseen, sillä joka paikka oli sitä täynnä eikä tiennyt, mihin kohdistaa katseensa ja vaikka olisi tiennyt, jokaista taideteosta ei voi pysähtyä katsomaan.

Museoissa kuvaaminen oli sallittua, mutta Sikstuksen kappelissa kuvia ei saanut ottaa. Se oli myös paikka, jossa vartijoita oli aika paljon ohjeistamassa, valvomassa ja käskyttämässä.

On muuten hyvä huomioida, että Vatikaani on suljettu sunnuntaisin, siis museopuoli. Pietarinkirkko on auki.

Colosseumin kanssa teimme myös sen virheen, ettemme ostaneet lippua etukäteen. Jono oli todella pitkä. Onneksi tässä kohtaa meillä oli mahdollisuus korjata virhe. Jätimme jonottamisen ja ostimme netistä lipun seuraavalle päivälle, kun sellaiset vielä sai. Opastetut retket Colosseumille olisivat olleet meidän perheeltämme luokkaa 90e. Ilman opastusta liput  maksoivat 36e, 18e/aikuinen ja lapset ilmaiseksi. Nämä olivat kuitenkin perustason liput eli joilla pääsi liikkumaan Colosseumilla muutoin paitsi alimpaan kerrokseen sekä ylimpään. Nämä liput olivat meille riittävät. 

Kun liput olivat valmiiksi, jonottamiseen ei mennyt ihan kamalasti aikaa eli kannattaa todellakin ostaa liput etukäteen. Ihmisiä täälläkin kohteessa oli paljon eli vaikka jonottaa ei tarvinnutkaan, niin Colosseumin kiertäminen tapahtui jonossa ja ihmispaljoudessa. Hieno kohde, mutta samanlaista vaikutusta se ei tehnyt tälläkään kertaa kuin Pietarinkirkko.

Samalla lipulla olisi päässyt myös Forum Romanumille. Jätimme välistä, sillä ihmisiä oli jälleen kerran aivan järkyttävä määrä.

Fontana di Trevi oli niin ikään turistien kansoittama. Siellä kävimme pikaisesti.

Basilica Papale di Santa Maria Maggiore oli hieno, kuin pienempi painos Pietarinkirkosta.

Vaikuttava kokemus oli Via dei Fori Imperiali. Kävelimme tätä katua pitkin sunnuntaina, jolloin se oli täynnä taiteilijoita esiintymässä. Ensimmäisenä pysähdyimme kuuntelemaan oopperaa. Kaksi tenoria ja yksi altto lauloivat kuuluisia aarioita. Lapsemme kuulivat ensimmäistä kertaa livenä oopperaa ja olivat aivan vaikuttuneita. He eivät olisi malttaneet lähteä eteenpäin lainkaan. Itse vaikutuin herkistymiseen asti.

Seuraavana oli pianisti. Viimeisenä huomattavan taitava breakdance-ryhmä.

Kokonaisuudessaan mielestäni Rooman paras puoli on tosiaan se silmänkantamattomiin ulottuvan estetiikka. Kaikkialla on kauniita yksityiskohtia ja lisää tutkittavaa. 

Kun tähän yhdistetään hyvä pizza ja suussasulava gelato, niin enempää ei voi oikein toivoa. 

Isimies ja M kävivät katsomassa AS Roman peliä. M arvioi ison stadionin pelin Rooman kohokohdaksi, vaikka pitikin ylipäätään Roomasta. Liput maksoivat heiltä reilun satasen. Katsomo, jonne mahtuu noin kahden Helsingin Olympiastadionin verran porukkaa, oli kahdelle jalkapallointoilijalle upea kokemus. No, toki myös se peli kaikkinensa.

Metrolla liikkuminen on Roomassa helppoa ja verkosto on kattava. Sitä myös rakennetaan ja laajennetaan jatkuvasti. On kuitenkin hyvä varmistaa, ettei Roomassa ole juuri silloin julkisen liikenteen lakkoja, kun itse sinne on suuntaamassa. Haasteensa tietysti asettaa se, ettei niitä ilmoiteta hyvissä ajoin etukäteen. Juuri sinä yönä, kun lensimme Roomaan, siellä alkoi lakko. Koska julkinen liikenne ei toiminut, tarkoitti se taksikuskeille enemmän töitä. Taksien hinnat nousivat sen myötä. Ei auttanut muu kuin maksaa 90e siitä, että pääsi lentokentältä asunnolle.

Majoitus meillä oli ihan Vatikaanin lähellä eli todella keskeisellä paikalla. Se helpotti liikkumista. Lähellä oli myös kauppa, josta haimme aamu- ja iltapalat; Roomassa nimittäin teimme sen ratkaisun, ettemme tehneet itse ruokaa, vaan söimme pizzaa ja piadinoja ravintoloissa. Piadinat eivät olleet toki siskoni R:n tekemien veroisia, mutta hyviä silti.

Majoitus oli erittäin hyvä ja majoittaja todella avulias ja ystävällinen. Asunto oli keskeisestä sijainnistaan huolimatta rauhallinen. Naapurihuoneistojen äänet kuuluivat kyllä asuntoon, mutta häiritsevää se ei ollut ja yöt olivat rauhallisia. Olimme yhtä mieltä siitä, että tähän asuntoon voisimme majoittua uudelleen.

Koko perheemme oli myös yhtä mieltä siitä, että Roomaan tullaan vielä uudestaan! Tämä oli ensimmäinen kaupunki, josta lapsemme ovat näin isosti vaikuttuneet, vaikka A totesikin, ettei tykännyt siitä, kun Roomassa oli niin likaista.