Kroatian maaseutu

Kroatia, Sutina

- huvilaelämää maaseudulla

Pidemmillä reissuilla korostuu matkasuunnittelu siinä mielessä, että on riittävästi vaihtelevuutta, muttei kuitenkaan liikaa. Lasten kanssa on turha kiertää kaupunkia toisensa perään - siis ainakaan meidän lastemme kanssa. Toisaalta me aikuisetkaan emme jaksa määräänsä enempää kaupunkikohteita.

Sarajevon ja Mostarin jälkeen suuntasimme Kroatiaan reilun puolen tunnin ajomatkan päähän Splitistä. Sutina on pieni kylä, josta ei löydy juuri mitään palveluita. Lähimmät isommat kaupat ovat Sinjistä, jonne on parikymmentä minuuttia ajomatkaa.

Maisemaa leimaavat ympäröivät vuoret ja maaseutumaisuus. Hiljaisuus. Ihmisten vähäinen määrä. Rauha ja seesteisyys. Naapureina kanoja, lampaita, kissoja, koiria ja paljon erilaisia ötököitä.

Olimme varanneet huvilan, jossa on oma uima-allas sekä ulkotakka-alue. Vaikka säät muuttuivatkin kylmiksi tai ainakin kylmemmiksi, viihdyimme hyvin Sutinassa ja huvilalla. Uiminen jäi vähäisempään asemaan, mitä olimme ennakolta ajatelleet, mutta toisaalta takkaa lämmitimme useampanakin iltana ja nautimme siitä suunnattomasti. Uima-altaan vesi oli loppuviikosta 16-17 astetta, joten uiminen toimi jo lähes kylmäaltistuksena - ainakin lämpimien vesien jälkeen. Lämpimämpiä vaatteita meidän oli käytävä ostamassa, sillä ne olimme jättäneet kotiin.

Majoittaja oli aivan loistava! Hänen isänsä esitteli meille talon hyvin tarkasti ja oli äärettömän ystävällinen. Koko vierailun ajan meillä oli vieraanvarainen olo. Isä varmisteli välillä, että meillä on kaikki hyvin, toi lapsille mehua, siivosi uima-altaan ja jopa lähtiessämme pyysi, että olemme yhteydessä vielä myöhemmin. Saimme myöhäisen uloskirjautumisen ilman pyytämistä. Tämän majoituksen voisimme varata joskus uudelleen.

Neorić on viereinen pikkukylä. Siellä on 800 asukasta ja silti loistava tekonurmikenttä, mistä M ja Isimies iloitsivat. He kävivät useampaan kertaan treenaamassa siellä ja pelaamassa kylän nuorten kanssa. Oli kiva huomata, miten hyvin nuoret (alakouluikäiset) puhuivat jo englantia ja miten kohteliaita he olivat. 

Kertaalleen kävimme outletissa Dugopoljessa sekä Splitissä ostarilla (Mall of Split). Vaikka vaatteet keskimäärin olivat Kroatiassa suunnilleen Suomen hinnoissa, niin alennuksista löytyi ehkä Suomen hintoja edullisempia vaatteita. Splitiä emme lähteneet kiertämään, sillä se ei vaikuttanut kaupungilta, jossa olisi meille sen suuremmin nähtävää.

Kävimme vajaan tunnin ajomatkan päässä lähteellä nimeltä The eye of Croatia. Ajoreitti oli kaunis. Lähteen syvyydeksi on arvioitu noin 380m. Lähellä on myös luola. Lähteen ympärillä kulkee lyhyt polku.

Kävimme myös Sinjissä katsomassa kukkulalla sijaitsevaa linnoitusmuuria sekä vanhaa kaupunkia.

Oikeastaan muutoin olimme pääasiassa huvilalla ja nautimme siellä “mökkeilystä”. Reilun tunnin ajomatkan päässä olisi ollut Krkan luonnonpuisto, mutta päädyimme jättämään sen välistä. 65€ sisäänpääsymaksu perheeltämme tuntui liian suurelta. Meille tuntui paremmalta nauttia pikkukylän kauniista maisemista ja rauhasta kuin istua autossa ja käydä kohteessa, jossa oletettavasti turisteja on paljon. Olemme myös useampaan kertaan huomanneet, että "pakko käydä-kohteet" ovat liian usein kalliita, ylimainostettuja ja kansoitettuja kohteita verrattuna johonkin edulliseen, paikalliseen ja "näkymättömämpään" kohteeseen. En tiedä, oliko tämä virheratkaisu, mutta ainakin olimme itse tyytyväisiä siihen.

Ruoan hintataso oli Kroatiassa yllättäen matalampi kuin naapurimaissa. Olimme olettaneet, että Kroatiassa olisi kalliimpaa ja Bosniassa sekä Montenegrossa halvempaa, mutta tämä osoittautui päinvastaiseksi.

Hanavesihän on kaikissa näissä maissa juomakelpoista. Ajoittain kuitenkin vesi haisi ja maistui pahalta majapaikoissamme, joten osan juomavedestä ostimme kaupasta. Hanavettä käytimme kuitenkin ruoanlaittoon.

Tiet olivat hyvässä kunnossa ja jopa pienemmissä kylissäkin teiden kapeutta lukuunottamatta kunto oli hyvä. Ajotyyli oli suomalaiseen tyyliin verrattuna ronskimpi, mutta huomattavasti maltillisempi kuin Bosniassa tai Montenegrossa.

Kroatiasta lähdimme Roomaan. Meillä oli lento Dubrovnikista ja lähtöpäivänä ajoimme Dubrovnikin ohi. Dubrovnikia lähestyttäessä turistien määrä kasvoi valtavasti. Tiet kulkivat vuoristossa ja koko kaupunkialue on rakennettu ahtaasti, pienelle, vuoristoiselle alueelle. Totesimme, että meille riitti nähdä Dubrovnik etäältä (ylhäältä). Vanha kaupunki näytti muureineen Carcassonnelta sillä erotuksella, että ihmisiä Dubrovnikissa näytti olevan kuin muurahaisia ja Carcassonnessa saimme viime kesänä kulkea varsin rauhassa. Kaupunki on varmasti kaunis, mutta myös melkoinen turistirysä. Tästä joku toinen on aivan varmasti eri mieltä kanssani.

Kokonaisuudessaan Kroatiasta jäi hyvä mieli. Ihmisten hyväntuulisuus, avuliaisuus sekä kohteliaisuus sai miettimään minkälaisen kuvan sitä antaa itse itsestään ja maastaan ulkopuolelle.

Kroatiaan palataan vielä varmasti!