Unelmamatka Meksikoon

 Playa del Carmen vai Cancun? - Ei kumpikaan.

Vietimme joululoman Meksikossa. Etukäteen jännitti ehkä pelottikin, monikin asia. Huolet juonsivat juurensa ehkä amerikkalaisiin elokuviin sekä erilaisiin kirjoituksiin liittyen Meksikon turvallisuuteen sekä autonvuokraamiseen. No, onneksi kaikki nuo huolet osoittautuivat täysin turhiksi. Matka oli kokonaisuudessaan ihan mahtava ja opettavainen.

Lensimme Meksikoon, Cancuniin ja takaisin kotiin Jenkkien kautta. Ostimme American airlainsin lennot Bookingin kautta. Pitkän lennon operoijana oli Finnair. Pientä jännitystä oli ilmassa joitakin viikkoja ennen lähtöä, kun saimme viestin, että menolentomme on peruttu. Korvaavia lentoja tarjottiin ja samaa tahtia peruttiin edestakaisin. Onneksi kuitenkin saimme varattua lopulta korvaavan lennon ja se aikaisti lähtömme päivällä.

Estat hankimme jo hyvissä ajoin, jottei niiden kanssa tule mitään yllätyksiä. Niiden hyväksynnässä taisi mennä viikon verran.

Menolento oli Dallasin kautta. Meillä oli 4 tunnin vaihtoaika Dallasissa. Ensimmäinen lento kesti vajaa 11 tuntia. Mukanamme oli vain yksi ruumalaukku sekä lasten istuinkorokkeet. Ne tsekattiin suoraan päätekohteeseen.

Olimme ajatelleet, että Dallasissa etsimme sopivan paikan levolle. Olimme Dallasissa Suomen aikaa keskiyöllä. Aika iso yllätys olikin, kun vastassa olivat valtavan pitkät ja hitaasti etenevät jonot niin tullissa kuin turvatarkastuksessa. Se, että laukut oli jo tsekattu määränpäähän, ei vaikuttanut mitenkään. Ne piti hakea pois ja tsekata uudelleen sisään. Vielä kun lähtöterminaali vaihtui viime tingassa ja jouduimme vaihtamaan pariin kertaan lähtöterminaalia junalla, niin aikaa kaikkiaan siihen, että olimme päässeet tullijonoon ja olimme oikealla portilla, meni 2 tuntia. Rauhallista paikkaa oli turha etsiäkään eikä aikaa levolle jäänytkään kuin puolisen tuntia. 

Finnair oli minusta kokenut kasvojen kohotuksen. Penkit olivat paremmat ja ruoka parempaa. Palvelukin oli todella ystävällistä.

Lento Dallasista kesti noin 2,5h. Meksikossa kaikki sujui taas jouhevammin. Paitsi se, että ihmiset eivät osaa poistua lentokoneesta reippaasti ja ennakoiden, muttei kiilaten. Olimme varanneet taksin etukäteen, jotta pääsemme nopeammin hotellille.

Meillä oli varattuna hotelli Cancunista 2 yöksi. Olimme perillä hotellilla puolilta öin paikallista aikaa ja oli kiva päästä nopeasti nukkumaan.

Hotelli oli kaupungilla, mutta sivussa kaikesta sykkeestä. Itse Cancun ei herättänyt suurempia tunteita suuntaan taikka toiseen. Totesimme, että olimme tehneet hyvän ratkaisun, kun olimme päättäneet jatkaa matkaa Cancunista eteenpäin. Hotelli oli hyvä juuri pariksi yöksi. Lähellä kenttää, uima-allas sekä buffetaamiainen. Parissa yössä saimme tasattua aikaerorasituksen, 7h.

Olimme pohtineet etukäteen, kumman valitsisimme kohteeksi, Cancunin vai Playa del Carmenin. Päädyimme Puerto Morelokseen, pieneen ja hiljaiseen kalastajakylään. Onneksi! Teimme päiväretken Playa del Carmeniin ja se riitti. Toki kävimme siellä vain rajatulla alueella, kaupungin keskustassa. Meininki oli täysin turisteille suunnattua. Turistikrääsää, ruohoa, baareja ja ravintoloita.

Puerto Moreloksessa majapaikkamme oli Selva Escondida. Varasimme majoituksen Airbnb:n kautta. Paikka on expatien suosima, valtavan iso, aidattu ja vartioitu alue. Meininki siellä oli varsin rauhallinen joulunkin aikaan. Sademetsä ympäröi aluetta kauttaaltaan. Yhteisinä tiloina oli iso uima-allasalue, leikkipaikka, grillipaikkoja, ulkojumppa-alue, pelikenttä sekä kokoontumistiloja. Siellä näkyi ihmisiä, jotka tekivät päivisin etätöitä altaalla tai muualla yhteisissä tiloissa. Iltaisin osa kokoontui syömään tmv. yhdessä.

Asunto oli siisti ja ilmoitettu aivan uudeksi. Googlen satelliittikuvissa aluetta ei näy, joten oletettavasti aika uusi alue on. Asunto oli kuitenkin jo kärsineen näköinen, vaikka olikin kauniisti sisustettu. Kosteus oli asunnossa korkea eikä mikään kuivunut ilman kuivausrumpua, eivät edes uikkarit yön aikana. Ihan kaikki vaatteet haisivatkin homeelle, kun lähdimme viikon kuluttua asunnolta ja haisivat vielä Suomessakin useamman pesun jälkeen.

Jotta pystyimme valitsemaan majapaikaksi jonkun muun kuin hotellialueen tai kaupungin keskustan, vuokrasimme auton. Teimme varauksen jo etukäteen Suomessa. Olimme lukeneet etukäteen varoituksia niin hurjasta liikenteestä kuin erilaisista vuokrausyritysten huijausyrityksistä, joista voi koostua iso ylimääräinen kustannuserä.

Turhia olivat kuitenkin huolet. Vuokraus sujui helposti. Auton vuokraaminen joululomalla kahdeksi viikoksi maksoi noin 800e. Suolainen hinta toki, mutta auto oli ehdottomasti hyvä valinta. Nyt emme olleet riippuvaisia takseista tai julkisesta liikenteestä ja pystyimme majoittumaan paikkoihin, jossa ei ollut tarjolla oikein kumpaakaan. Paikan päältä emme olisi enää saaneet autoa vuokrattua, sillä kaikki myivät ei oota. 

Meksikossahan vaaditaan oma vakuutus vuokra-autoon eivätkä Euroopassa yleisesti käytetyt vakuutukset kelpaa. Vakuutuksen osuus oli noin 300e. Omavastuu siinä oli vielä noin 1500e, mutta sen kattamiseksi meillä oli oma autovakuutus Bank Norwegianin kautta. 

Liikenne ei ollut erityisen kaoottinen alueella, jolla liikuimme. Ei siellä juuri liikennesääntöjä noudateta (esim. oikealta tulevan väistämisvelvollisuus), mutta helpompi siellä oli ajaa kuin monessa eurooppalaisessa kaupungissa, vaikkapa Torinossa. Liikenteen määrätkin olivat varsin kohtuulliset joka puolella. Nopeusrajoituksilla ei tuntunut olevan merkitystä. 60 rajoitusalueella muu liikenne saattoi ajaa satasta tai lujempaakin, joten seurasimme yleensä muuta liikennettä.

Tiet olivat aika kuoppaisia, mutta eivät toisaalta eronneet monestakaan suomalaisesta tiestä.

Poliisin tarkastuspisteitä oli tasaiseen tahtiin, mutta kertaakaan meitä ei pysäytetty.

En näe mitään syytä, miksei autoa voisi vuokrata Meksikossa, ainakaan Jukatanilla. Auto helpotti huomattavasti liikkumista; emme olleet sidoksissa muiden aikatauluihin eikä tarvinnut aina selvittää, millä pääsee minnekin. Ja mikä tärkeintä, pystyimme tosiaan majoittumaan jossain muualla kuin kaupungin keskustassa tai hotellialueella.

Puerto Moreloksessa kävimme rannalla. Meriheinää (seaweed) oli kertynyt jo rannalle aika paljon. Paikoitellen sitä oli siivottu pois. Ranta ei ollut erityisen kaunis, mutta ihan hyvä ranta. Veden lämpötila oli netin mukaan 28 astetta.

Rannan parasta antia olivat pelikaanit. Niitä oli huomattavan paljon. Pelikaani muistuttaa minusta vanhaa, viisasta ukkoa, joka tyynen rauhallisesti lentää ja liitää. Näimme, miten pelikaani kalastaa mahasyöksyllä kaloja. Todella näyttävä lintu!

Puerto Moreloksessa kävimme snorklaamassa. Mesoamerikan koralliriutta, maailman toiseksi suurin riutta alkaa Jukataninniemimaan kohdalta ja kulkee aivan Puerto Moreloksen edustalla. Jose oli retken järjestäjänä. Mukana oli kaksi opasta ja meitä snorklaajia oli taisi olla 7. Molemmilla oppailla oli pelasturenkaat mukana, joita he vetivät mukanaan. Vaikka kaikilla olikin käytössään pelastusliivit, oli meidän kannaltamme mahtava juttu, että lapset pystyivät snorklaamaan Josen avustamina.

Avoin akvaario oli upea nähtävyys. Näimme paljon värikkäitä kaloja sekä mustekalan, jota emme olisi ilman opastusta erottaneet ympäristöstään. Snorklasimme puolisentoista tuntia ja se oli aivan riittävä aika. Lapset pitivät pääasiassa kiinni pelastusrenkaasta, vaikka molemmat osaavat uida hyvin. Siten he pystyivät keskittymään katselemiseen uimisen sijaan. A:lle tuli niin kylmä, että kädet olivat aivan siniset. Meillä muilla ei oikeastaan tullut kylmä.

Olimme kaikki yhdessä sitä mieltä, että snorklausreissu oli hienoimpia kokemuksia tähän asti. Josen järjestämänä retki oli erityisen hyvin toteutettu.

Puerto Moreloksessa on pieni kasvitieteellinen puutarha, johon on liitettynä luonnonpuistoa. Paikan nimi on Jardín botánico Dr. Alfredo Barrera Marín ja se löytyy päätien varrelta. Reitti alueella on noin 2 km.

Reitti kulkee sademetsän keskellä ja siellä on vähäisiä mayaraunioita. Näimme reitin varrella hämähäkkiapinoita sekä goateja eli kultajäniksiä. Goati muistuttaa ulkonäöltään kapybaraa, mutta on paljon pienempi. Eläin on harvinainen, mutta juuri tuolla alueella ilmeisen yleinen. Näimme myös erivärisiä lintuja, mutta huomasimme, että niitä on huomattavan vaikea bongata alhaalta käsin. Tähystystorni ja riippusilta olivat suljettuina kunnostuksen vuoksi.

Puerto Moreloksessa kulkee tie nimeltä La ruta de los cenotes. Sen varrella on useita cenoteja, joihin tehdään järjestettyjä retkiä. Noilla retkillä oppaan kanssa mennään cenotelle, aikaa on puoli tuntia ja sen jälkeen lähdetään seuraavalle.

Onneksi emme joutuneet osallistumaan sellaiselle, sillä pystyimme käyttämään autoa. Valitsimme kohteeksi cenoten, joka on vähän hiljaisempi paikka, Cenote Verde lucero. Valinta oli onnistunut. Retkeläisiä tuli sinne välillä mekastamaan oppaidensa kera, mutta tunnin verran saimme olla cenotella aivan keskenämme ja nauttia paikan kauneudesta.

Sisäänpääsymaksu oli perheeltämme 1000 pesoa eli noin 50e. Moni cenoteista on huomattavasti kalliimpia, mutta toki edullisempiakin saattaa löytää esimerkiksi Tulumin läheltä.

Paikka oli valtavan kaunis! Vesi turkoosinsinistä, ympärillä sademetsä. Vesi oli yli 20-asteista. Monille cenoteille on järjestetty kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa, mutta täällä ei sellaista juuri ole. Yksi hyppylaituri oli 7 metrin korkeudessa ja zipline kulki 4 metrin korkeudesta lähtien. Juuri muuta ei ollut ja hyvä niin.

Kolmas majapaikkamme oli Tulumissa. Asunnon omistaja, Hugo, oli aivan loistava majoittaja. Hän oli avulias, ystävällinen ja palvelualtis. Asunto oli Tulumin keskustassa, joskin vähän sivussa siellä, aivan erinomaisella sijainnilla.

Tulum on kaupunkina uskomattoman kaunis ja se on säilyttänyt vielä paikallisuutensa ja omaleimaisuutensa. Rannalta löytyy hotellialue, jonne erehdyimme menemään kerran. Luulimme, että sieltä pääsisimme rannalle. Tunnin autossa istumisen jälkeen (vaikka matkaa on vain 10 km) totesimme, että täältä pitää päästä pois. Hotellialue on aivan täyteen ahdettu (siis todella täyteen) alue, jossa hotellit ovat aivan vierivieressä. Alueen keskellä kulkee yksi kapea tie, ei kävelyteitä. Tuolla tiellä kulkevat autot, taksit, bussit, skootterit, kävelijät… Lastenrattailla olisi aivan turha yrittää sinne. Ja siis tie ei ole ympyräreitti, vaan tie sinne ja takaisin. Ei kunnollisia parkkipaikkoja. Ihan kaikki on tehty vain turisteille. 

Tulum on niin mahtava kaupunki, että teen siitä erillisen postauksen.

Viimeiset kolme päivää olimme Akumalin lähellä valtavassa all inclusive-hotellissa, Bahia Principe Gran Tulumissa. Meidän mittapuumme mukaan yökohtainen hinta oli aivan hirmuisen suuri (400e), mutta vastineeksi sai aika paljon. Alue oli todella kaunis ja hyvinhoidettu. Alueella kulki kyyditys, jota sai käyttää halutessaan. Useampi uima-allasalue, jotka oli profiloitu eri tavoin. Yksi alue oli rauhallisempi, toinen iso, useasta altaasta koostuva alue, jossa oli paljon ohjattua toimintaa (vesijumppaa, vesizumbaa, vesipelejä…) sekä kolmas lapsille suunnattu alue, josta löytyivät mm. vesipuistot ja lasten klubi.

Oli paljon sekä aikuisille että eri ikäisille lapsille suunnattua ohjelmaa. Itse kävin rannalla aamu- ja iltajoogassa. Kävimme Isimiehen kanssa yhdessä merenguetanssitunnilla. Valtava määrä muutakin ohjelmaa olisi ollut.

Hotelli on todella kauniilla rannalla, jossa on rauhallisempi pääty sekä aktiivisempi pääty. Vietimme aikaa pääasiassa rauhallisemmassa päädyssä, mutta kävimme myös toisessa päässä melomassa kanooteilla ja Isiemies pääsi ensimmäistä kertaa (synttärilahjana) kokeilemaan vesiskootteria. Lapset pääsivät vuorotellen myös kyytiin. Ajaminen tapahtui rajatulla alueella eikä riutalle saanut mennä ajamaan.

Hiekka on aivan valkoista, hienoa hiekkaa. Ei ollut meriheinää. Surullista, mutta varsinkin ensimmäisenä päivänä meressä tuli aaltojen mukana huomattavan paljon muoviroskaa. Rantaa siivottiin, sillä seuraavana päivänä muovia ei ollut hiekalla.

Hotellilla on oma merikilpikonnien suojeluohjelma, jolla he tukevat merikilpikonnien munimisen onnistumista. Valitettavasti emme ehtineet näkemään kilpikonnien kuoriutumista, sillä ne olivat jo ehtineet lähtemään. Muniminen ja kuoriutuminen tapahtuvat vuosittain vaihtuvalla aikataululla loppuvuodesta.

Buffetruokailu oli valtavan monipuolinen ja todella hyvä. Itse asiassa söimme siellä koko reissun parhaat meksikolaiset ruoat.

Hotellialueella oli paljon eläimiä. Näimme akuteja eli nenäkarhuja. Niitä vilisteli siellä joka puolella. Erilaisia värikkäitä lintuja ja perhosia oli paljon. Iguaaneja näkyi auringonnoususta auringonlaskuun. Hotellihuoneemme lähellä oli iso iguaani ikään kuin vartioimassa aluetta. Nimesimme sen El Jefeksi tai Senor Grandeksi. Siinä se nökötti aamusta iltaan. 

Kokonaisuudessaan Meksiko jätti meihin syvän jäljen ja halun palata takaisin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja hyväntuulisia, varsinkin jos itse yritti vähänkin pärjätä espanjalla. Luonto on uskomattoman kaunis ja nähtävää ympärillä on paljon. Toki Jukatan on jenkeille varmasti kuin takapihan leikkipaikka ja sen mukaisesti turisteille on siellä järjestettyä huomattavan kallista ohjelmaa täynnä. Tuo ohjelma vain tuntuu perustuvan isolta osin bilettämisen ympärille unohtaen itse kohteen luonnonkauneuden. Retket ovat ihan tolkuttoman kalliita (alkavat hyvin usein 100 dollarista eikä lapsialennuksia tunneta). Jos tuon kaiken skippaa ja keskittyy olennaiseen, niin nähtävää on niin paljon, että kaksi viikkoa ei riitä kuin pintaraapaisuun.

Tänne täytyy siis palata! Ehdottomasti!