Matka Etelä-Italiaan, part 3

 Sardinia lasten kanssa - Costa Smeraldan turkoosit vedet ja karu luonto

Italian-matkamme viimeinen etappi oli Sardinia, jossa vietimme reilun viikon. Palautimme vuokra-auton lentokentälle ja siirryimme shuttlebussilla vuokrauspaikasta lentokentälle. Pakko muuten todeta, että vaikka olemme kuulleet paljon ikäviä kertomuksia auton vuokraamisesta ulkomailla, niin meillä auton vuokraus ja auton palautus vuokrauksen jälkeen ovat onnistuneet todella hyvin ja helposti. Vinkkinä muuten Bank Norwegianin luottokortin tarjoama vakuutus auton vuokraamiseen!

Napolista lensimme EasyJetillä Sardiniaan Olbiaan. Olbian kenttä on pieni ja siisti. Sieltä haimme jälleen vuokra-auton ja saimme Budgetilla erinomaista palvelua. Olimme varanneet epähuomiossa vähän liian pienen auton perheen tarpeisiin, mutta ilman sen suurempia ongelmia saimme korotettua auton tasoa hieman isompaan. Fiat Pandaan mahduimme hienosti, mutta 3 lapsen kanssa se ei olisi ollut enää riittävä.

Päätös Sardiniaan lähdöstä oli helppo, sillä siskoni asuu siellä sardinialaisen avopuolisonsa, setä G:n, kanssa perheen maatilalla. Saimme majoittua yhteen heidän asunnoistaan, mikä tietysti vaikutti matkan kokonaiskustannuksiin merkittävästi. Ennen koronaa siskoni ja setä G asuivat Torinossa, mutta koronan alkaessa ja Italian sulkeutuessa he muuttivat Sardiniaan. Torinossa vierailimme heidän luonaan, mutta Sardiniaan pääsimme nyt ensimmäistä kertaa pääosin koronan vuoksi.

Fiilistelimme etukäteen matkaa Sardiniaan katsomalla ainakin Netflixistä löytyvän ohjelman Down to Earth with Zac Efron, jonka yksi jaksoista kertoo Sardiniasta ja sardinialaisten pitkästä eliniästä. (Samassa sarjassa on muuten älyttömän hyvä jakso Islannista!)

Jo lentokentällä huomasimme, että Sardinian sää oli huomattavasti mukavampi kuin Napolin. Lämpöasteita oli enemmän (36 astetta), mutta ilmankosteus oli selkeästi vähäisempi. Paita ei liimautunut aivan heti selkään kiinni.

Siskoni asuu Arzachenassa, Costa Smeraldan välittömässä läheisyydessä, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Olbiasta. Olbiaa emme sen enempää kierrelleet, mutta yleisilme näytti siistiltä kaupungilta, jossa rakennuskanta on varsin matalaa. Kaupunkia leimaa voimakkaasti myös sataman toiminta.

Liikenne saarella tuntui olevan aivan erilainen kuin mantereen puolella. Vaikka paikoitellen ajotapa oli suomalaista tapaa ronskimpi, niin kokonaisuudessaan kuitenkin liikennesääntöjä noudatettiin eikä esimerkiksi tien ylittämistä tarvinnut pelätä. Välillä olisin voinut kuvailla liikennettä jopa leppoisaksi eikä ruuhkaa päässyt muodostumaan oikein missään. Ilman autoa saarella ei pääse oikein minnekään, joten auto on kyllä aivan ehdoton, ellei halua viettää koko lomaansa vain isommassa kaupungissa.

Arzachena on pieni kylä, joita Sardiniassa on paljon. Viiniviljelmiä on paljon ja ylipäätään maisema on sardinialainen maaseutu, jonka ympärillä kohoavat korkeat, karut kalliot. Olin odottanut jostain syystä vehreää saarta, mutta yllätyksekseni luonto oli huomattavasti karumpi. Kesällä Sardiniassa sataa hyvin vähän ja luonto on heinä-elokuussa jo todella kuiva.

Siskoni nykyinen kotipaikka on siis valtava maatila, jonne pääsimme tutustumaan. Majapaikkamme oli rivitaloasunto keskellä peltoja ja puutarhassa oli iso nurmialue sekä uima-allas. Maatilalla pääsimme hoitamaan lampaita, koiria, sardinialaisia aaseja sekä vuohia. Saimme myös ruokkia maatilan lammen isoja monneja sekä kilpikonnia.

Oli aika mahtavaa, että puitteet olivat itsessään jo niin hyvät, että esimerkiksi liikuntamahdollisuuksia ei tarvinnut lähteä metsästämään kauempaa. Asunnon pihanurmella pääsi pelaamaan jalkapalloa ja puutarhan varjossa oli hyvä joogata. Kumpaankaan ei tarvinnut juuri välineitäkään; jalkapallo ja joogamatto riittivät. No, tabletia käytin etäohjaukseen. Youtubesta löytyy ihan mahtava joogaopettaja, joka on tehnyt todella kattavasti ohjausvideoita. Dia yoga

Kiertelimme lähiseudun kyliä. San Pantaleossa on torstaisin tori ja sinne lähdimme heti seitsemältä aamulla ihan siitä syystä, että pahin kuumuus ei ole päällä ja tori ei ole vielä aivan täynnä ihmisiä. Tapahtuma oli kiva kokemus, eikä lainkaan suomalaisten markkinoiden tapainen kera huutelevien myyjien. Sinne paikalliset tulivat ostamaan pellava- ja cashmirvaatteita sekä italialaisia käsitöitä sekä paikallisia tuotteita. Toripaikassa oli hyvin paljon jotain samaa kuin vanhassa Porvoossa. Kävimme tutustumassa myös lasten pyynnöstä paikalliseen pieneen kirkkoon.

Cannigione oli meidän makuumme liian turisteille suunnattu paikka, mutta sieltä sai aivan loistavaa gelatoa paikasta nimeltä Gelateria Artiginale L´Angolo. Omia suosikkejani olivat sitruuna- ja veriappelsiinisorbetit. Lapsetkin maistelivat uusia makuja hyvin ennakkoluulottomasti. Porto Cervossa kävimme katselemassa hulppeita jahteja.

Leikkipaikkoja tuntui olevan joka kylässä. Osa leikkipaikoista oli paremmin huolehdittu, osa huonommin. Isoin leikkipaikka, jossa kävimme, oli Gregoland Porto Cervossa. Sieltä oli myös kauniit maisemat.

Sardinian maisemaa Costa Smeraldan alueella leimaavat hyvin vahvasti kalliot. Opimme, että suolainen vesi yhdessä lämpimän tuulen kanssa haperruttaa kalliota ja ne yhdessä aiheuttavat kalliolle eroosiota. Eroosio ei kuitenkaan tapahdu tasaisesti, joten kallioista muodostuu upeita kokonaisuuksia.

Kävimme Capo D´Orsolla katsomassa kalliomuodostelmia sekä maisemia. Karhun muotoisella kalliolla kävi melkoinen tuuli ja “karhun vatsan” alla oli oikea tuulitunneli. Kävelymatkaa ei kertynyt kuin pari kilometriä. Reitti ylös oli aika jyrkkä, mutta niin lyhyt, että M juoksi suuren osa matkasta. Huomasimme etsivämme Capo D´Orson jälkeen matkan aikana kallioista erilaisia muotoja, kuten joskus etsimme pilvistä muotoja.

Arzachenassa kävimme myös katsomassa noin 3000-3500 vuotta vanhaa temppeliä, Tempio Nuragico Malchittua. Pääosin reitti oli helppokulkuinen, mutta lopussa pääsi vähän kiipeilemäänkin. Kilometrejä ei kertynyt yhteensä kuin muutama. Kertaalleen kävimme aikuiset kahdestaan patikoimassa, kun lapset saivat touhuta tätinsä kanssa. Patikointireittejä löytyisi Sardiniasta paljonkin, mutta kuumuus vähän rajoitti varsinkin lasten intoa ja jaksamista.

Costa Smeralda on maailman kuulu rannoistaan ja niitä mekin kävimme katsastamassa useamman. Spiaggia Mannenan rannan hiekka oli osin pientä, hioutunutta kiveä, joten siinä oli miellyttävä kävellä eikä joka paikka ollut aivan hiekassa uinnin jälkeen. Ranta oli pitkä eikä aivan ahtaasti täynnä ihmisiä. Vesi syveni kuitenkin varsin nopeasti.

Capricciolin rannat olivat aivan täynnä porukkaa ja edustalla oli paljon veneitä. Osa rannoista oli myös kallioisia ja kivikkoisia. Levää oli aika paljon. Baia Sardinian ranta oli myös täynnä porukkaa, mutta ranta oli ihan kaunis.

 Capriccioli

Ehdoton suosikkimme oli Spiaggia Le Piscine, joka oli pieni, kaunis ranta omassa poukamassaan. Rantahietikkoa oli vain ohut kaistale, joten se ei varmasti houkutellut ihmisiä juurikaan paikalle. Vesi syveni hitaasti ja turkoosia vettä oli pitkälle. Vedessä oli helppo pelata lasten kanssa pallolla. Todella rauhallinen ja kaunis, pieni ranta. Vaikken koe olevani rannoistava nautiskelevaa tyyppiä enkä todellakaan jaksa maata auringossa, niin tuolla oli vedessä kellutellessa olo, että sielu ja silmä lepää.

Uimarantojen lisäksi uimme päivittäin myös uima-altaassa, sillä oli niin kuuma. Vaikkei meillä ollut asunnossa ilmastointilaitetta, niin iltaisin ei juuri tarvinnut lasten odotella unta; niin väsyneitä he olivat päivien ohjelmasta ja suuresta uimisen määrästä.

Olemme jo pitkään harkinneet uimapaitojen ostamista myös meille aikuisille. Jostain syystä se on vain siirtynyt ja jäänyt hoitamatta. Ennen Italian-matkaa hoidimme vihdoin hankinnan ja jälkikäteen voi todeta, että hankinta oli rahansa väärti; ei tarvinnut läträtä aurinkorasvalla jatkuvasti. Suosittelen!

Olimme etukäteen ajatelleet, että kiertäisimme ainakin saaren pohjoisosia. Huomasimme kuitenkin loman loppua kohden, että kiertely oli jäänyt suunniteltua vähemmälle. Se ei oikeastaan harmittanut, sillä silti oli tullut tehtyä ja nautittua paljon, ja johtuen sukulaiskortista tulemme varmasti matkaamaan Sardiniaan vielä uudelleen. Nähtävää saarelle jäi vielä valtavan paljon. La Maddalena ja etelämpänä sijaitsevat luolat haluamme nähdä ainakin.

Reilun viikon Sardinian-osuuden jälkeen lähdimme kotimatkalle Napolin ja Riian kautta. Vuokra-auton palautus sujui taas jouhevasti, samoin kaikki lentokenttätoiminnot. Napolin lentokentällä meillä oli pitkä pysähdys, 6h. Olimme ottaneet Sardinia-lennot erilliselle lipulle, joten jouduimme ottamaan matkatavarat ulos. Matkatavaroiden säilytys kentällä olisi maksanut 55e meille, joten päädyimme kuluttamaan tuon odotteluajan kentällä. Etukäteen jännitti, miten se sujuu varsinkin, kun A oli kuumeessa. Löysimme sopivan paikan meille ja matkatavarakärryllemme kentän Mäkkärin pöytien luota. Söimme siellä ja lapsille löytyi sopivasti puuhaa Happy mealin leluista. 

AirBalticin lento oli jälleen myöhässä; tällä kertaa tunnin. Jotenkin kuitenkin 7 tunnin odottelu meni kokonaisuudessaan helposti eikä kellään mennyt hermot, vaikka lasten normaali nukkumaanmenoaikakin lähestyi. 

Lennolla lapset saivat ruutuaikaa eikä kumpikaan nukkunut. Onneksi koneen myöhästymisestä huolimatta ehdimme jatkolennolle, sillä Riiassa kone odotti meitä. Viimeisellä lentopätkällä A nukahti, mutta jaksoi kotikentällä kuitenkin kävellä reippaasti.

Vaikka matkat ovat ihania, niin on kotiin palaaminenkin aina mahtavaa. Oma sänky, omat rutiinit ja se, että tavaroille on omat paikat, tuntuvat hyvältä.